|
Näytteitä musiikistamme:
Syyssateeseen (2’51) Näen nälkää (2’48) Maa ja vesi (2’55) Jälkiviisautta (3’19) Kalakaverit (2’59)
(Kaikkien laulujen sanat & sävel Ray B. Bird)
|
|
Laulujemme sanomaa — elämän pieniä vastakkainasetteluja:
Ruutupaitainen saapasjalka kalastajapoika ja hemmoteltu kaupunkilaistyttö… Voiko sellaisesta tulla mitään pysyvämpää?Löytyykö yhteistä säveltä, onko kumpikaan valmis luopumaan mistään? Lavea vai kaita tie? Samanniminen laulu, siis Marianne, on muuten esim. Stephen Stills’illä.
Malja naiskauneudelle! Ja Pohjanmaan kautta tietysti...
Unet ja todellisuus, eilinen ja tämä päivä, toivottomuus ja toivon pilkahdus… Sade virvoittaa, vesi vanhin voitehista. Syyssateesta puhutaan myös Raamatussa, eikä kysymys ole suinkaan meikäläisestä lokakuun rännästä, päinvastoin.
On niitäkin, joilla on aikaa katsella ikkunasta ulos työpäivän aikana, huomata järjetön kiire ja poukkoilu jonkun muka tavoittelemisen arvoisen perässä. Heillä on kyllä aikaa, mutta ei ehkä ketään, jolle tuota rikkauttaan jakaisi… Neljän ruuhka taas on käsite sinänsä, etenkin Kehä 3:n sisäpuolella.
Kaikki ylevämmät pyrkimykset vaativat myös uhrauksia, mutta muutosvastarintakin asuu varsin lähellä. Onkin helpompaa jäädä ajopuuksi kuin kääntyä ylävirtaan kosken armoille. Häpeään joutumisen pelko estää ajattelemasta omilla aivoilla. Samannimisiä lauluja kuin tämä on paljon, sanotaan nyt esim. Silvennoisen Hessulla (Kiviapaja rules?) ja Santanalla.
Todellisuudessa helvetissä ei pistäydytä, vaan sinne joudutaan ja sinne jäädään. Ansiosta mutta joskus myös välinpitämättömyydestä. Sota taas on tämänkin päivän todellisuutta, jota kukaan ei toivo mutta johon myös joudutaan, syystä tai ilman. Eaglesien helvetti muka jäätyi, kun bändi teki epätodennäköisenä pidetyn comebackin—money talks…
Raamattu kuvaa suuria love storyja, ja yksi vaikuttavimmista on Jaakobin ja Raakelin tarina. Ei välimatka, eivät mitkään vaikeudet estä tosi lempeä, eivät paljot vedet voi sitä hukuttaa… Seitsemää taas on perinteisesti pidetty täydellisyyden lukuna jo luomiskertomuksenkin perusteella, eikä varmasti syyttä. Myös laulujen nimissä sitä näkee vähän väliä.
Perustarpeet säätelevät ihmisten käyttäytymistä ikävänkin ennustettavasti. Näihin puutoksiin juuri lupasi Jeesus apuansa, kun pyysi janoavia, nälkäisiä ja eksyneitä tulemaan luoksensa. Ihmisen ikävästä ihmisen luo mainitsi muuten itse Huovis-Veikko jo kauan sitten, vaikkei varsinaisesti mikään romantikko lienekään. Claptonillakin on biisi Hungry.
Todellisuuden neljä elementtiä, jotka väärin käytettyinä tekevät toisensa tarpeettomiksi. Niin voi käydä valitettavasti myös ihmissuhteissa. Ja miten totta onkaan raamatunlause ”ei ole ihmisen hyvä olla yksin”… Graham Nashin yhden levyn nimi on muuten Earth & Sky, mutta se taas ei liity tähän lauluun mitenkään. ...jatkuu alempana...
|
|
Mikä siinä maanantaiaamussa muka on niin pahaa? Mielestämme myös tiistai– ja ehkä keskiviikkoaamukin ansaitsevat haukut samoilla perusteilla. They call it stormy Monday, but Tuesday’s just as bad, and Wednesday’s worse—niinhän lauloivat jo Allmanin veljekset vanhan bluesmiehen T-Bone Walkerin biisiä... Vaadimme täten maanantaiaamun kunnian palauttamista!
Tässä ja nyt, ei siellä ja sitten. Nykyihminen ei ole tottunut odottamaan tarpeidensa tyydyttämistä, vaan vaatii kaiken heti. Toista oli meidän lapsuudessamme, kuuleekin usein sanottavan. Asiasta toiseen, Pihasoittajilla oli 70-luvulla tämän erikoisen biisinnimen esikuva, se nerokkaan käsittämättömästi nimetty instrumentaali Inhoan teepusseja...
Tuulta on kahdenlaista, sitä hiljaista huminaa tai sitä, jonka ulvonta puistattaa. Tuuli tulee ja menee, siinä on jotakin peruuttamatonta. Elokuvissa myös juna symboloi yhtä sun toista, se siirtää esim. ajasta tai paikasta toiseen. Kuolema ratsastaa Ilmestyskirjassa harmaalla hevosella, tässä laulussa junalla, ja tämä kappalehan on kirjoitettu alun perin komppikitaristien kruunaamattoman kuninkaan Tom Fogertyn muistoksi.
Huovisen mukaan jälkiviisaus on viisauden lajeista kaikkein yleisin, jos kohta humoristisinkin. Tässä tapauksessa olemme kuitenkin menneet asioiden edelle ja viisastelemme jo nyt sillä öljyvahingolla, jota ei vielä (onneksi) ole edes tapahtunut… Mutta niin kauan kuin matalilla sisävesillämme liikkuvat isot rahtialukset myrkky– ja öljytonneineen, on onnettomuus aina vain todennäköisempi, ja herkän järviluonnon tuho on varmasti peruuttamaton. Mitäs muutamasta hylkeestä tai kalastajasta, kunhan herkkänahkaiset osakkeenomistajat pidetään tyytyväisinä...
Kristityn elämä, kaanaankielellä vaellus, voi olla yhtä vastamäkeä. Helppoa elämää ei Jeesus luvannutkaan, vaan samaa kohtelua kuin itsekin sai osakseen. Mutta meitä helpottaa se, että Hän on itse tie, joka vie varmasti perille. John Mayall’illa on myös kappale Hard Road, jos sellainen nyt tässä yhteydessä ketään kiinnostaa.
Kokemusperäinen hypoteesimme on, että on tasan kaksi asiaa, jotka auttavat arjen ankeuteen: kalastus ja musiikki. Mikä parasta, nämä voi myös yhdistää, kun lähtee kalaan Bluebirdin kanssa. Vain purjehdus on välttämätöntä, sanoivat kai jotkut viisaat ennen, mutta meidän mielestämme must-juttuja on siis kaksi.
Yö, joka ei pääty koskaan.—hevimiesten unelma ja unettomuudesta kärsivien painajainen. Maailma menee kohti tuhoa kuin dominopeli tai jarruton juna, eikä kukaan tee oikeasti mitään pysäyttääkseen kehityksen. Toivon lintu, se sininen, on kuitenkin vielä elossa, vaikka helposti karkaakin arkipäivän murheita korkeuksiin. Ja ehkä nämä seuraavat eivät liity mitenkään asiaan, mutta Jeff Lynne kirjoitti ELO:n loiston päivinä komean laulun Tightrope, ja Genesiksellähän on se pitkääkin pitempi sikermä Supper’s Ready... |
